Sanoin tänään Eräille etten halua mennä Paikkaan, koska en tunne ky.asunnon omistavia ihmisiä ja että olen oikeastaan aika syrjäänvetäytyvä täysin vieraassa seurassa/en pidä tuntemattomista/olen ujo sellaisissa tilanteissa jossa on vieraita.

He vastasivat että "ai sinä vai" ja hymyssä suin virnuilivat että tuota he eivät nyt oikein usko.

Näin hyvin minut tunnetaan ystäväpiirissäni (=
Eivät tiedä edes minua eniten kahlitsevaa luonteenpiirrettä.
Kuinka kiehtovaa kuinka kiehtovaa. Mitä tilaisuuksia tässä näenkään.

Koska minä jos kuka olen epäsosiaalinen ja syrjäänvetäytyvä luonne. Loppupeleissä.
Kun eivät kaveritkaan tunne, sehän sen jo selittääkin aika hyvin.

Lyijynraskas meri minut jälleen syleilyynsä tuudittaa
musta ja kylmä ja lohduton on yö.

Jos nyt kuolen
niin nämä ovat hyvästit
Jos viimeinen aamunkoi on yön tähden valonsa tappanut
Niin nämä ovat hyvästit

Ja minä hiivun pois

Surullinen sielu rauhoittuu,
kun se löytää kaltaisensa
Ne yhtyvät liikuttuneina
kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen
vieraassa maassa.
Sydämet, joita suru yhdistää,
eivät eroa onnen hurmassa.

Jokaisen talven sydämessä
on väräjävä kevät,
ja jokaisen yön hunnun takana on
hymyilevä aamunkoitto

Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

Tuntea joku,
jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys
välimatkoista tai lausumattomista
ajatuksista huolimatta
-se voi tehdä tästä maailmasta puutarhan.

Ihmiset tarvitsevat eläessään kaksi sydäntä:
Pienen, joka on täynnä syvää hellyyttä,
ja toisen joka on terästä.