En kestä tätä
nälkiinnyttäväärepivääraastavaa tunnetta
mieltä
en ole pelkästään hyvä enkä vain pahakaan
minä kuljen varjona
rajamailla varjona ihmisten elämissä
katson heitä läpi lasien ja tarkkailen
olen se joka tuntuu kaikkialla muttei näy missään
en näy missään
kaikki eikä mitään.
En ole niitä jumalaisia olentoja joita etsitään
minä tulen kylmästä tulen hämärästä
r a j a l t a
valo luo varjon mutta
pimeä syö valoa
Voin viedä sisään ovista joista et tiedä mitään
voin näyttää reitin
mutten koskaan saa tulla mukaan
en koskaan
jään rajamaille jään hämärään jään varjoihin seuramaan koska siellä on paikka minulle
sieltä hymyilen hymytöntä hymyäni nauran naurutonta nauruani rakastan rakkaudetonta rakkauttani
niinpaljonniinkovastiniinkipeästi
ja sinua ja kaikkia enkä ketään
koska se on minun polkuni
se on minun kotini
sinne minä kuulun.