sen lieskat polttavat jalkapohjiani
ja kiipeävät ylöspäin hamuten kuolettavan tuskaisilla suudelmilla ihoani itselleen
riipien mukanaan sen pintakerrosta
edetessään nopeammin ahnaammin vihaisemmin
jättäen minut vereslihalle
ja minä huudan ilman ääntä niin kovaa kuin pystyn ja kovempaa !!
suu vääristyneenä ammollaan kun lieskat tunkeutuvat syvemmälle ja syvemmälle ja minä palan
k i i i r a s t u l e s s a
vaikka on niin kylmäkylmäkylmä vaikka olen niin jäässä että tärisen
eikä se auta
huuto ei auta !!
eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa kunnesp
y
ö
r
t
y
y
ja sitten on seuraava aamu
ja taas ilta
sama
helvetti
sama
kiirastuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti