Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä
22.11.2009
20.11.2009
10.11.2009
8.11.2009
Kuoleman kunnailla
Aurinko nousee kylmänä ja kalpeana
valaisten maan jälleen jäljiltä taistelun
Kuolema valtaa jalansijaa maassa elävien
Enää et voi juosta piiloon.
Autioilla kaduilla tuuli valittaa yksinäisyyttään
talojen mustat ikkunat tuijottavat ääneti tätä kauheutta
niiden lasinsirpaleet uppoavat jalkapohjiini kävellessäni en minnekkään
Eikä se tee enää kipeää.
Kaikkialla ympärilläni harhailee tyhjiä, luovuttaneita katseita toisiaan etsien
aina vain syvemmälle metsään eksyen
Vain meidän hiljaiset huokaukset puiden latvoja liikuttelee.
valaisten maan jälleen jäljiltä taistelun
Kuolema valtaa jalansijaa maassa elävien
Enää et voi juosta piiloon.
Autioilla kaduilla tuuli valittaa yksinäisyyttään
talojen mustat ikkunat tuijottavat ääneti tätä kauheutta
niiden lasinsirpaleet uppoavat jalkapohjiini kävellessäni en minnekkään
Eikä se tee enää kipeää.
Kaikkialla ympärilläni harhailee tyhjiä, luovuttaneita katseita toisiaan etsien
aina vain syvemmälle metsään eksyen
Vain meidän hiljaiset huokaukset puiden latvoja liikuttelee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)