Kuvajaiseni veden pinnassa
kavahtaa saamaansa muotoa;
Ei piirteitään erota lihava prinsessa
Syö ruokaansa hikoillen
rasvahelmet nauhana ohimoilta tippuen
Prinsessa tuo, muinoin kaunis kuin ruusu
ihmisen irvikuvan virkaa hän hoitaa
pulleat sormensa eivät aseesta otetta saa;
ei voi itseltään edes henkeä anastaa
Hän ei hernettä tunne patjojen alla
hän ei tuntisi edes virtahepoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti