3.7.2012

Muut

He tulevat luokseni palavin silmin,
rakkauttaan vannoen
Kuin narkomaanit fiksiään janoten

He rakastavat rakastaa minua kun aika on siihen otollinen
                                                                              kun ne ovat töissä
                                                                              tai muuten vain poissa















ehkä matkoilla?


Silloin kaikki on täydellistä
 
ympäröivä maailma lakkaa olemasta

tähdet tuikkivat taivaalla..kuutamo on niin kaunis kun makaa tässä ja katsoo


Mutta sitten kello on jo paljon
"He ovat varmaan jo kotona
Vaimo odottaa,
pitää mennä"

Ja niin te loikkaatte sulavasti omaan todellisuuteenne
omaan arkeenne
ja jätätte minut

aina.

nyljettynä.
hakattuna.

aina.

elämään yksin tähän unelmaan
jota ette voi koskaan lunastaa
mutta josta ette voi koskaan päästää  irti

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti