Hiljaisuuden viettelevät soinnut
kuiskailevat korviini tappavia sävelmiä
Kietovat minut synkkään syliinsä kuin pienen lapsen nukkuvan
Ja siihen syliin minä pääni nojaan
Enkä jaksa taistella vastaan

Kuinka surkuhupaisasti ihminen näkee vain minkä haluaa nähdä
Ne uskovat jokaisen sanan näytelmästä
esiripun laskeutuessa ovat tyytyväisiä saamaansa totuuteen
On minun onneni, että olette noin typeriä.