Passiondawn
3.10.2009
Luonto lepää kultaisena
Tuuli humisee puiden latvoissa
Ja minä istun mättäällä sukat märkinä
Katson elämän hiipumista sormet kohmeisina ja korvat punaisina
Ja mietin,
että joskus olen liian yksin.
1 kommentti:
Yksinäinen susi
3. lokakuuta 2009 klo 19.31
Tää on tosi ihana :)
Mukava et taas kirjottelet mussu!
Vastaa
Poista
Vastaukset
Vastaa
Lisää kommentti
Lataa lisää...
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tää on tosi ihana :)
VastaaPoistaMukava et taas kirjottelet mussu!