Oon okei, oon alright, sen sä tahdoit kuulla kai

En mä itselleni pahaa tee

Vaikka siihen luonto viettelee

Koti

Tuuli iskee vasten kasvojani
Aallot kuohuvat allani
minä nostan katseeni, myrskyä vasten levitän käteni
ja annan sen pyyhkiä pois jälleen kaikki muistoni

Taivaat laskeutuvat luokseni
henkeni kasvaa vahvemmaksi, enää ette voi tuhota minua
Tuttu maisema tuhansien vuosien takaa toivottaa tervetulleeksi
Olen kotona.
Olen kuolematon.

Vesimassat syövät kalliota
seison sen huipulla vakaana
Viima hiuksissani vaeltaa ja kesytön luonto silmissäni iskee tulta

Sanasi huokuvat halveksuntaa
katseesi on kuin jäätä
Suojelet itsesi huolella muulta maailmalta
Annat ymmärtää että muuta ei ole
Mutta minä tiedän.