Why do you hate me so much nowadays?
What bad have I done to you?
I don't understand
And you won't tell me.
I don't wanna lose you.

Liar liar liar

So shallow, so smiley,so funny, prettypretty happyhappy

when everything is falling apart.

Why am I lying again?

Cause that's who I am.

Animal in me

It's the pain that never heals
It's the deepest cut you feel
It's the thing in you that feeds
The animal in me

It's the darker side of lust
It's the other side of us
It's the thing in you that feeds
The animal in me
The animal in me

I wanna feel your last breath
Before we suffocate
A kiss you can't forget
Like a wedding on a rainy day

Aina joskus mietin.

Jos sinulla on asiaa, sano se minulle suoraan
Jos asiasi on se, että sinulla ei enää ole minulle mitään asiaa,
sano se minulle vielä suorempaan
koska jokainen läpinäkyvä valhe,
jokainen itselleen naurava pilkkaava selitys syventää rotkoa siellä
missä ei saisi olla edes pientä murtumaa.

Tai edes varjoa.

Maj Karmaa ja jäähyväisiä.

oi mikä ihana kaupunki,
täällä tajusin mikä mä oon
oi mikä ihana kaupunki,
oli hakeuduttava hoitoon
oi mikä ihana kaupunki,
en palaa enää ikinä

oi mikä ihana kaupunki,
kun kukkarossa herra
oi mikä ihana kaupunki,
sain turpaani vain kerran
oooo, mikä ihana muisto,
tiilistä tehty puisto

mitä iloa on vapaudesta
eksyneenä pimeässä metsässä?
olen lähellä kotia,
mutta reitti ei selviä -
ehkä vesi on noussut
ja imaissut kaupungin mukaansa,
ja vienyt sinutkin mukanaan

20. 10. 2009 klo jotain jälkeen kymmenen.

Joskus minusta tuntuu että olen vain kasa näkymätöntä massaa, luontoon sulautuvaa loskaa, harmautta, kuolleita lehtiä ja samantekeviä ajatuksia. Että ihmiset katsovat minua samoin kuin he katsovat jotain todella yhdentekevää, tylsää, merkityksetöntä asiaa. Ovat seurassani vanhasta tottumuksesta, mutteivät kuule mielipiteitäni, kiinnostu kannastani, kohauttavat vain olkiaan ja sulkevat taas silmänsä ja korvansa.

Minusta kiinnostutaan vain silloin kun saadaan tietoon jotain valonarkaa materiaalia, vanhoja salaisuuksia,minua epäillään jostain tai puhelin on muuten vain jo soiteltu läpi ja olen se Viimeinen. Tai sitten minun kanssani ollaan jos kärsitään huonoa omatuntoa siitä kun ei olla aikoihin nähty jnejnejnejnejne. Ihmiset eivät huomaa minua linja-autoissa, kaduilla ohittaessaan, tai samassa kauppajonossa heti takanani seistessään. Joskus ajattelen olevani rinnakkaismaailmassa, minä näen heidät kaikki mutta yksikään heistä ei minua. Vaikka kirkuisin alasti lattialla. Olen näkymätön. Yhtä bussin penkkien kanssa. Kadun harmauteen katoaja. minä Vain.

Mutta olen päättänyt että ihan sama. En aio soittaa enää kellekkään. En aio suoda ajatustakaan niille jotka ohittavat minut silmät ja korvat suljettuina, kiireisinä, tärkeinä. Kyllä puhelin sitten soi jos jollekkin tulee ikävä. Jos se ei soi, heillä ei ole asiaa, joten turhaa minäkään mitään teen.

Kun minä aloitan puhumisen, joku rupeaa kohta puhumaan päälle aivan kuin en olisi suutani alun alkaenkaan avannut. Kun hän lopettaa, ketään ei edes kiinnosta mitä olin sanomassa. Kukaan ei edes muista että olin sanomassa jotain. Tietävätkö ne jumalauta edes että seison niiden vieressä.
Puolitutussa seurassa olen aina se joka rikkoo jään. On humoristinen. Yrittää keksiä aiheita. En minä jaksa! Puhukaa ite saatana. I'm Off. Oulusta taannoin tullessani, jo 5 tuntia autossa istuneena, erittäin vittuuntuneena, sattui eräs kaverini soittamaan. Vähän aikaa juteltuamme tokaisin jotain ja hän nauraen tokaisi että 'oot nii hauska'. Välittömästi pieni, mustaakin mustempi ääni pääni sisällä vastasi hänelle hiljaa että tietäisitpä vain totuuden sinäkin.

Minä niin kaipaan mutkatonta seuraa, suorapuheisia ihmisiä jotka voivat sanoa mielipiteensä asiasta kuin asiasta tuosta noin vain, maanläheisiä ihmisiä, sellaisia jotka tajuavat asioita pintaa syvemmältä. Koska minua ei pitemmän päälle ihan totta kiinnosta kuulla Lindexin huippuhienoista kengistä ja uudesta ihanasta kaulahuivista. On ne ihan kivoja aina sillointällöin mutta kun levy jää päälle niin riemu on kaukana.

Ja tämä ei ole kovin vittuuntunut teksti, eikä oikeastaan edes itsesäälissä rypevä. ihan totta.
Olen vain todennut että näin asiat ovat ja sillä sipuli. Teksti on erittäin minäkeskeinen mutta aivan sama.

Kun kaikki pelko sisälläsi
uskoo vain kylmyyteen ulkopuolella

Hiljaisuuden viettelevät soinnut
kuiskailevat korviini tappavia sävelmiä
Kietovat minut synkkään syliinsä kuin pienen lapsen nukkuvan
Ja siihen syliin minä pääni nojaan
Enkä jaksa taistella vastaan

Kuinka surkuhupaisasti ihminen näkee vain minkä haluaa nähdä
Ne uskovat jokaisen sanan näytelmästä
esiripun laskeutuessa ovat tyytyväisiä saamaansa totuuteen
On minun onneni, että olette noin typeriä.

Luonto lepää kultaisena
Tuuli humisee puiden latvoissa
Ja minä istun mättäällä sukat märkinä
Katson elämän hiipumista sormet kohmeisina ja korvat punaisina
Ja mietin,
että joskus olen liian yksin.