ehkä yhdeksän ja kymmenen välillä
mietin että pitäisi varmaan keittää kahvit ja syödä jotain mutta ei pysty
ajatus siitä että laittaisin ruokaa suuhun on vastenmielinen
ällöttävä
minä olen vastenmielinen
ällöttävä
juon kahvia jätän aamupalan välistä
myöhemmin näen ystävää, lähdemme syömään hyi helvetti
ruuan jälkeen ahdistaa, henkeä ahdistaa vaatteet ahdistaa auto ahdistaa en pääse pois
sydän jättää välistä pari lyöntiä, sitten kiihdyttää taas takaisin vauhtiinsa
mahaan koskee se on liian täynnä
olen kurkkuani myöten täynnä
Eilen ahdisti kun kävin nukkumaan niinkuin toissapäivänäkin
ja tänäänkin
varmasti ylihuomennakin
jokaikinen päivä
takaisin katsoo hirviö
haluaisin olla terveellinen vitun lihaksikas vitun täydellinen
haluaisin olla laiha pienenpienenpieni haluaisin nähdä kaikki luut ja kuolla sitten pois
lakastua niinkuin lehdet syksyllä
olen aina rakastanut syksyä
vihaan näitä jalkoja
jos ne osuvat toisiinsa
kun niistä saa kiinni
kun niissä on ylimääräistä
näitä käsivarsia
sitä miten ne painautuvat kylkiini ja levenevät
jokaista kohtaa josta saan kiinni minä vihaan
se kaikki on saastaa jonka muut näkevät
älä koske minuun olen ällöttäväällöttäväällöttävä
jos kosket sinäkin näet sen
vihaan tätä ruumista
tätä vankilaa
miksette kuuntele
en halua olla saastainen en halua olla likainen
haluan olla niin tajuttoman kaunis niin puhdas niin viaton ja kirkas
liitää kevyenä kuin lintu läpi merten pauhujen sinne minne tuuli vie
mutta minä olen hirvittävä varjoissa kyräilevä kammottava perkele
ja se on kaikki.
Minä kuolen tänne minä tukehdun minä mätänen
minä vihaan tätä
