Tässä soivassa humisevassa ikuisessa tyhjyydessä
leijailen läpi ajan ja paikan ja elämän
hymyilen suopeasti kun ihmiset lähelläni
löytävät sen oikean
muuttavat, muuttuvat
saavat lapsia tai koiran tai opiskelupaikan tai muunkaltaisen valitsemansa onnen
kokevat rakkauden kokevat surun
minä en koe mitään
en tunne mitään
olen itsensä objektisoinut osittain dissosioitunut tunnevammainen sitoutumiskammoinen jääkylmä narsisti
olen kudoksessa oleva kapseloitunut mätä, vieras aine jota iho hylkii
Enkä pääse pakoon
tämä tyhjyys on kaikkialla
se soi vain minulle se kuiskii ja hyväilee kalmaisensilkkisellä kosketuksellaan
kiertelee minua katsoen syvälle silmiin ja yrittää päästä sisään
syöksyy kirkuen ruumiistani läpi kun vastustelen
laittaa kärsimään jokaisesta minuutista jonka olen yrittänyt siltä kieltää
Kertoo ettei tämä edes ole vielä mitään
en jaksa tätä
